09.10.2007 14.51 -
Terve taas.
Kuten viime kertaisesta viestistä huomataan, jäi se hieman kesken. Kerromme tässä nyt nopeasti Pisteen loput tapahtumat.
Julian murhaaja oli hänen ex-poikaystävänsä Alex, jos olisimme
soittaneet Routamaalle ennen toimituskokousta, olisimme saaneet tietää
sen. Saimme tietää sen vasta, kun se kerrottiin etusivujen
vertailutilaisuudessa.
Pisteessä oli oikeasti hauskaa ja se tuntui
hirveän totiselta juoksennella kulisseissa (jotka olivat tosi hienot)
vihjeiden perässä. Enemmän se vaikutti salapoliisin kuin toimittajan
hommalta.
Tämä toimitussimulaattori on vilpittömästi tosi hyvä
juttu ja jos vain voit, ehdota luokallesi, että siellä kävisitte
(mainos, mainos).
Sitten voimmekin siirtyä tämän päivän tapahtumiin.
Minne kaikki proggisryhmät ovat menneet?
Me bloggaajat joudumme välillä uhraamaan jalkojamme ja hissinkäyttökieltoa saadaksemme järkevää kirjoitettavaa tänne.
Tänään meidän piti haastatella muita proggisryhmiä siitä, mitä he
olivat tehneet ja mitä tulisivat tekemään. Matkaan tuli kuitenkin
muutama mutka: emme löytäneet ryhmiä.
Ajatus oli ensin etsiä puvustus ja maskeeraus-ryhmä. Kävimme läpi joka
kerroksen, etsien avoimia ovia. Emme löytäneet etsimäämme. Sitten joku
sanoi, että puvustajat olisivat alakerran kuvaamataidon luokassa.
Siellä oli joku toinen mediaryhmä, puvustus oli olevinaan viidennessä
kerroksessa. Menimme hissillä ylös ja tapasimme opettajan, häntä ei
miellyttänyt nähdä meitä hississä juuri sillä hetkellä, ilman, että
jalkamme olivat kipeät. Eiväthän ne olleet. Sanoimme, että meillä oli
proggiksen takia lupa. Ei opettaja uskonut, mutta sanoi vain, ettei
tämä saa tulla tavaksi.
Viidennessä kerroksessa kysyimme käsityönluokasta, että tiedättekö,
missä puvustajat ovat. Vastaus oli kerrankin todella selkeä: luokassa
414. Menimme sinne ja kysyimme, saako jota kuta haastatella. Ei saanut.
Lähdimme takaisin lähtöpisteeseen, eli äidinkielenluokkaan. Meitä
pyydettiin etsimään tanssijoita tai näytteliöitä. Kumpiakaan ei
löytynyt ja lopetimme etsinnät.
No emme me nyt IHAN tyhjin taskuin jääneet. Törmäsimme alkuvaiheissa
portaikossa lavastusryhmäläisiin ja saimme puhuttua heille. Kysymykset
kun olivat kovin yksinkertaisia ja muutenkin koko homma aika
lakuvaiheissa, emme kuitenkaan saaneet hirveän paljon asiaa.
Lavastuksessa olevat ihmiset kertoivat, että he ovat pääasiassa
suunnitteluvaiheessa. Kuten moni muukin ryhmä taitaa olla (paitsi me!
Olemme hyvässä vauhdissa.). Tulevaisuudennäkymiä valoitettiin sen
verran, että seuraavaksi lavastuksessa lähdettäisiin materiaalien
katsastukseen suunnitelmien pohjalta.
Tässä vaiheessa yksityisyytemme rikottiin röyhkeästi! Ei olisi pitänyt
avata koko ovea, kun tuo tyyppi hönkii nyt niskaamme. Miiru tuli
kuvaamaan, kun kirjoitamme ja se on ahdistavaa. Orlandoa ei taida
alkuunkaan ahdistaa, mutta ei ole kiva tuoda käsiään kuvattavaksi.
Haluan sateenvarjoni! Eikö ole mitään yksityisyydensuojaa?
Taas on aika vitsin.
Kaksi ankkaa käveli kadulla, mutta toinen tippui veteen. Ei hätää, toisella oli jakoavain.
Rapina jatkui ja leijona tuli.