A. Kiven Proggis 2007

Tämä on luultavimmin viimeisimpiä, ellei itse Viimeinen blogi-kirjoitus.

On tapahtunut paljon tällä viikolla, näytelmän ensi-ilta oli perjantaina 16.11, kello 19. Näytelmän jälkeen oli karonkka, jonka meidän media-ryhmämme järjesti. Siitä on tullut paljon hyvää palautetta! Karonkassa oli syötävää ja juotavaa, sipsejä ja limuja. Jouduimme olemaan koko perjantai-päivän koulussa. Ei se kuitenkaan haittaa, koska hauskaa oli!
Kun pilkoimme vihanneksia ja kuorimme porkkanoita Mira sai idean pizzeriaan ja minä leikkasin sormeeni juustohöylällä. Porkkanoita oli kamalasti ja melkein oksetti, kun kotona oli porkkanoita. Muillakin ryhmillä oli varmasti paljon tehtävää.

Muut esitysajat olivat tällä viikolla, tänään viimeistä kertaa. Maanantaina, keskiviikkona ja tänään, perjantaina, oli päivänäytökset. Torstaina ja tiistaina oli ilta-näytökset, joissa ylläpidimme kortti-, paita-, kassi- ja buffet-myyntiä. Se meni ihan hyvin, vaikka paitoja on vielä muutama jäljellä. Buffet onnistui hyvin, varsinkin kun leipojat olivat niin taidokkaita. Kahvin kanssa oli välillä vähän ongelmia, kun se suosittuna tuppasi loppumaan koko ajan.

Näytös nostatti mielipiteitä ja moni katsoja liikuttui aidosti. Osa tuli kertomaan meille myyjillekin, kuinka hyvin näytelmä oli hoidettu. Osa ei pitänyt esityksestä niin paljoa, mutta eihän pieni kritiikki saisi ketään lannistaa. Mira sekoilee tässä välissä.

Hei.

Tänään on aika yrittää ihan tosissaan tehdä järkevä kirjoitelma tänne. Siispä kokeilkaamme.

Olemme ryhmämme kanssa aloittaneet proggispaitojen myynnin. Se alkoi perjantaina ja loppuu keskiviikkona. Ensi-illasakin paitoja ja kasseja myydään. Kasseja on mennyt reilusti ja paitojakin on saatu myytyä ihan mukavasti. Monet tosin kyselevät olisiko jotain väriä toisen mallisena tai kokoisena. Tukusta otimme kaiken, minkä voimme.

Olemme latoneet, taittaneet ja niitanneet paljon käsiohjelmia. Se oli raskasta...

Olemme myös suunnitelleet karonkkaa, mutta siitä ei sen enempää, että kaikki kasit saavat yllättyä...

Pianhan tämä blogi loppuu, koska ensi-ilta lähestyy vauhdilla. Proggis loppuu kohta ja sen jälkeen tähän blogiin ei enää ole kirjoitettavaa. Toki vielä muutaman kerran saamme kirjoitettua, mutta sitten se on hei hei.

Tämä oli lyhyt.

Peteti Pateti (Peter Pan-tervehdys)

On mennyt aikaa viime kirjoituksesta. Sekin oli vain huomautus blogin ulkonäön muutoksista. Ja sitten leijona sanoi matalalla äänellään. On itseasiassa mennyt melkein kuukausi viime kirjoitelmasta. Jotta emme jumittuisi pikkuseikkoihin, kerromme tässä tapahtuneista asioista.

Haastattelimme eri proggisryhmiä tässä muutama viikko sitten. Nyt muuten soi Village peoplen Y.M.C.A (kukaan EI halunnut tietää!). Haastattelimme mm. mediaryhmäläistä, näyttelijää ja musiikkiryhmäläisiä.


Mediaryhmäläisen haastattelu oli erittäin vapaamuotoinen ja haastateltava oli sosiaalinen. Haastattelua oli hauska tehdä. Ei muissakaan haastatteluissa vikaa, hauskoja nekin. Tässä seuraavaksi muutama vastaus mediaryhmäläiseltä.

Mitä teette? Videokuvaamme. Osa on painattamassa paitoja.
Mitä olette tehneet? Videokuvaneet...
Mitä tulette tekemään? Videokuvaamaan, sitten myös leikkaamme videon.
Mikä on proggiksen sanoma? Radioaktiiviset tomaatit...
Sana on vapaa: Räikkönen korjasi/söi Sadon.

Eilen kävimme viemässä julisteita ympäriinsä tai ainakin näihin lähikauppoihin. Muutaman julisteen kohtalona taisi olla poisrepiminen, mutta kyllä niitä on kaupan ilmoitustauluilla sun muualla. Oli hauskaa juosta ja kipitellä ympäri talvista kaupunkia. Löysimme jääsydämen, joka piti olla Lynniltä Alexille. Tosin Armeli rikkoi sen. Olemme pahoillamme, jos ette ymmärtäneet, mutta se on oma vikanne! Katsokaa Amazing Racea! Taisimme järkyttää ohikulkioita vähän oudoilla jutuillamme. Muut ryhmäläisemme saivat pysyä lämpöisessä koulussa kirjoittamassa kutsukortteja ja lähettivät lehtijuttua eteenpäin. Meitä aina juoksutetaan, kun muut saavat kirjoitella ja sen sellaista. Ei se tosin haittaa, meillä on ihan hauskaa. Mirva ja Laura kävivät kaupoissa karonkkaan sopivia ruokia tsekkailemassa.
Kuuntelemme nyt Darinia, Mira ei pidä siitä, mutta Hilla on tainnut mennä sekaisin, kun haluaa kuunnella sitä. Biisi on muuten Insanity (se on hyvä!).Tässä vaiheessa Hilla "tuulettaa".. Ja se makaa koneen vieressä että kuulisi jonkun kappaleen kunnolla.. ei siitä sen enempää.. Kappale oli Sia- Breathe me! (Hilla taas näppiksillä)

Olemme puhuneet tänään liikaa musiikista. Tosin sehän on ihan päivän sana! Musiikissa on kaikkea hienoa.

Vitsien aikaa ei tule.

 

Niin, iltoja.

Ilmoitan nyt vain, ettei kukaan luule jonkun hakkeroituneen tälle blogisivulle, että koodailin hieman. Se vanha oli jotenkin niin tylsä ja ruma ja kaikkea, joten hieman väriä elämään. Toivottavasti se ei ole ihan kamala... Koodin tutkailuun meni aikaa, mutta kyllä se siitä. Lopulta koko koodi olikin todella yksinkertainen. Jos sattumoisin näkyy jotain outoa, niin kannattaa sanoa.
Osaan sittenkin koodata, hahhaa. Leijona aukaisi kitansa. Tällä kertaa en kerro vitsiä (!), sillä en ole hyvä keksimään niitä ilman inspiraatiota.

-Hilla.

Terve taas.

Kuten viime kertaisesta viestistä huomataan, jäi se hieman kesken. Kerromme tässä nyt nopeasti Pisteen loput tapahtumat.

Julian murhaaja oli hänen ex-poikaystävänsä Alex, jos olisimme soittaneet Routamaalle ennen toimituskokousta, olisimme saaneet tietää sen. Saimme tietää sen vasta, kun se kerrottiin etusivujen vertailutilaisuudessa.
Pisteessä oli oikeasti hauskaa ja se tuntui hirveän totiselta juoksennella kulisseissa (jotka olivat tosi hienot) vihjeiden perässä. Enemmän se vaikutti salapoliisin kuin toimittajan hommalta.
Tämä toimitussimulaattori on vilpittömästi tosi hyvä juttu ja jos vain voit, ehdota luokallesi, että siellä kävisitte (mainos, mainos).

Sitten voimmekin siirtyä tämän päivän tapahtumiin.
Minne kaikki proggisryhmät ovat menneet?

Me bloggaajat joudumme välillä uhraamaan jalkojamme ja hissinkäyttökieltoa saadaksemme järkevää kirjoitettavaa tänne.
Tänään meidän piti haastatella muita proggisryhmiä siitä, mitä he olivat tehneet ja mitä tulisivat tekemään. Matkaan tuli kuitenkin muutama mutka: emme löytäneet ryhmiä.

Ajatus oli ensin etsiä puvustus ja maskeeraus-ryhmä. Kävimme läpi joka kerroksen, etsien avoimia ovia. Emme löytäneet etsimäämme. Sitten joku sanoi, että puvustajat olisivat alakerran kuvaamataidon luokassa. Siellä oli joku toinen mediaryhmä, puvustus oli olevinaan viidennessä kerroksessa. Menimme hissillä ylös ja tapasimme opettajan, häntä ei miellyttänyt nähdä meitä hississä juuri sillä hetkellä, ilman, että jalkamme olivat kipeät. Eiväthän ne olleet. Sanoimme, että meillä oli proggiksen takia lupa. Ei opettaja uskonut, mutta sanoi vain, ettei tämä saa tulla tavaksi.
Viidennessä kerroksessa kysyimme käsityönluokasta, että tiedättekö, missä puvustajat ovat. Vastaus oli kerrankin todella selkeä: luokassa 414. Menimme sinne ja kysyimme, saako jota kuta haastatella. Ei saanut.
Lähdimme takaisin lähtöpisteeseen, eli äidinkielenluokkaan. Meitä pyydettiin etsimään tanssijoita tai näytteliöitä. Kumpiakaan ei löytynyt ja lopetimme etsinnät.

No emme me nyt IHAN tyhjin taskuin jääneet. Törmäsimme alkuvaiheissa portaikossa lavastusryhmäläisiin ja saimme puhuttua heille. Kysymykset kun olivat kovin yksinkertaisia ja muutenkin koko homma aika lakuvaiheissa, emme kuitenkaan saaneet hirveän paljon asiaa.
Lavastuksessa olevat ihmiset kertoivat, että he ovat pääasiassa suunnitteluvaiheessa. Kuten moni muukin ryhmä taitaa olla (paitsi me! Olemme hyvässä vauhdissa.).  Tulevaisuudennäkymiä valoitettiin sen verran, että seuraavaksi lavastuksessa lähdettäisiin materiaalien  katsastukseen suunnitelmien pohjalta.

Tässä vaiheessa yksityisyytemme rikottiin röyhkeästi! Ei olisi pitänyt avata koko ovea, kun tuo tyyppi hönkii nyt niskaamme.  Miiru tuli kuvaamaan, kun kirjoitamme ja se on ahdistavaa. Orlandoa ei taida alkuunkaan ahdistaa, mutta ei ole kiva tuoda käsiään kuvattavaksi.
Haluan sateenvarjoni! Eikö ole mitään yksityisyydensuojaa?

Taas on aika vitsin.
Kaksi ankkaa käveli kadulla, mutta toinen tippui veteen. Ei hätää, toisella oli jakoavain.

Rapina jatkui ja leijona tuli.

Tänään, siis eilen tapahtui hieno juttu.

Lähdimme mediaryhmämme ja muutamien muiden kanssa Helsingin Sanomiin. Mukana olivat proggisopemme Maritta ja Pipsa. Mukaan lähti meidän ryhmämme (Mira, Hilla, Mirva, Pinja ja Laura) ja muutama muu. Lähdimme koululta metrolla Rautatientorille ja sieltä suureen, lasiseen Sanomataloon. Halusimme tehdä vaikutuksen siellä työskenteleviin ihmisiin vitseillämme.

Tapasimme ns. "ohjaajamme", emme muista hänen nimeään. -Kävimme tutkimassa YleXn sivuja ja saimme selville, että hänen nimensä oli Jussi. Aluksi hän vaikutti virkaintoiselta ja paljon puhuvalta, mutta oikeastaan hän oli aika hauska. Hän ohjasi meidät putkiloiden läpi lasihisseihin (ne olivat hienoja).
Hisseillä sitten matkasimme alakertaan. Siellä oli jonkun Norjalaisen rakentama mini-Helsinki. Oli Mannerheiminpatsasta ja Kiasmaa. Se oli aika jännittävä paikka ja hienosti tehty ja toteutettu. Jäähallissa oli auditorio, jonne ensimmäiseksi menimme. Meille jaettiin kynät ja lehtiöt. Lehtiön kannessa oli mini-Helsingin kartta ja tämän paikan nimi. Paikka oli Piste.

Jussi kertoi meille toimittajan työstä ja siitä, kuinka itse päätyi alalle ja eteni lopulta radioon. Jussi sanoi, että siellä ei tarvitse olla vakavana, viitata tai mitään. Jos mieli teki, voisi vaikka nousta ylös ja laulaa. Tai sitten kertoa vitsin. Tässä vaiheessa emme voineet pidätellä nauruamme ja repesimme totaalisesti. Emmekä edes kertoneet vitsejä! Jussi epäili, että nauroimme hänen takatukalleen. Repesimme vielä pahemmin (jos se oli vielä mahdollista).
Kun rauhoituimme, rupesimme katsomaan kuvasarjaa. Siinä oli kuvia kuva-arkistoista: sodista, katastrofeista, Lordeista, Ari Koivusista, eläimistä ja Tarja Halosista. Sitten oli mustavalkoisia kuvia, jotka muodostivat kehystarinan. Kuvasarjan jälkeen puhuimme vähän siitä, mikä jäi mieleen ja sellaista. Sitten puhuimme eri lehdistä, kuten Helsingin Sanomista, Taloussanomista ja Ilta-Sanomista. Jussi yllättyi todella, kun emme tienneet (kahdeksasluokkalaiset!) mitä STT tarkoittaa. Sehän on tietysti Suomen Tietotoimisto.
Lopulta kaiken puheen jälkeen (ei se siis tylsää ollut!) pääsimme tositoimiin.

Tositoimilla tarkoitamme sitä, että pääsimme kokeilemaan toimittajan uraa viiden hengen ryhmissä mini-Helsingissä.
Oli tapahtunut katoaminen. Juulia Lehtonen oli kadonnut, vanhemmat olivat huolissaan ja lehteen oli kirjoitettu juttukin. Sitten saimme tietää, että Juulia oli löydetty kuolleena puistosta. Pääsimme päätoimitukseemme (oma ryhmäni oli Helsingin Sanomissa, toinen Ilta-Sanomissa). Päätoimittaja oli blondi nainen, hän selitti meille homman jujun ja jakoi kännykät. Meistä otettiin lehdistökorttikuvat webbikameralla. Sitten meille soitettiin juuri saamiimme puhelimiin.
Kaikilla ryhmän jäsenillä oli oma, erilainen tehtävä ja sitten piti lähteä keräämään taustatietoa Juuliasta ja hänen tapauksestaan. Oli välillä hankalaakin kirjoittaa nopeasti puhelinnumeroita ja osoitteita ylös. Sitten piti kipittää paikasta toiseen, kuunnella kavereita, silminnäkijöitä, poliisia, komisario Routamaata ja tuttavia.
Lopulta päätoimittaja soitti ja kutsui meidät kokoukseen. Kokouksessa jaoimme tietojamme, joista jotkut olivat ihan yllättäviä. Sitten saimme sommitella etusivun uutisen aiheesta.
Sen jälkeen vertailimme etusivujamme ja puhuimme niiden vioista ja hyvistä puolista.

Jatkoa seuraa joko ensi kirjoituksessa tai muutaman päivän sisällä.

Hillan muisti on ilmiömäinen. Ja myös englannintaito.

Miralla alkoi proggistunti hyvin. Hänen pieneen päähänsä muodostui vitsi. Se oli niin hauska, että haluamme jakaa suuren ilon kanssanne:
Miksi minuuttiviisari on ohuempi kuin tuntiviisari?
-Koska se saa enemmän liikuntaa.
Hahhahhaa. Nyt naurattaa!

Ennen proggistuntia osa ihmisistä, joita seuraamme, päättivät käydä välipalasella (mukaan lukien Orlando [Mira]). Jostain kumman syystä välipalaruokalaan ei saanut mennä, ellei itse ostanut mitään. Keittäjätär mulkoili ja sanoikin jotain, kunnes oli aivan pakko käyttää se 50 senttiä (kuinka suuri summa!) siihen typerään Valion jogurtti-purtiloon, jotta sain istua Orlandon ja muiden seurassa pöydässä. Olemme A-luokan valio-oppilaita.
Sen jälkeen käytävässä käytiin läpi dramaattinen välikohtaus. Mira yritti murhata (!) minut. Nyt Mira puolustelee tekoaan sillä, että aloin käyttäytymään välikohtausken jälkeen uhkaavasti ja kerroin totuuksia Kuolemasta.
Lopulta pääsimme onnellisesti ja ilman lisädramatiikkaa luokkaan.

Luokassa saimme kuunnella proggisjohtaja Petteri Hynösen kertomusta proggista koskevista asioista. Saimme tehtävän. Mystisesti parini sattui (ja sattuu yhä) olemaan Orlando. Teimme tehtävää. Sitten huomasimme edessämme istuvien parempien A-luokan valioiden tekevän tehtävää hieman toisella tavalla. Tässä tapauksessa sillä oikealla tavalla. Meidän olisi pitänyt kirjoittaa tiivistelmää Petterin puheesta ja me kun luulimme että kysymyksiä.
Puska alkoi rapista. Yllätyimme tapauksesta todella suuresti. Yritimme peittää yllätystämme pidättelemällä naurua. Yritys ei onnistunut tosin alkuunkaan.
Vaikka yllätyimmekin niin, saimme pieniin päihimme mahtumaan seuraavaan tekstin:

Proggis sijoittuu siihen 70-80-luvun aikahaarukkaan. Tähän väliin sain ujutettua kysymyksen, jonka olimme keksineet kun olimme tehneet tehtävää väärin. "Miten 70-80-luku näkyy proggiksessa?" Petteri ei osannut vastata, mutta piti sitä aiheellisena kysymyksenä. Mira olisi tosin halunnut kysyä Petterin lempiväriä. Vastauksen hän luulee saaneensa Petskulin paidan väristä, joka taisi olla vaaleanpunaraitainen. (voihan pyhä pinkki!)
Näyttelijät tietävät jo roolinsa, mutta me emme. Vastahan saimme käsikirjoituksenkin (viimeisten joukossa!). Onko media-ryhmä todella näin tietämätön? Näyttelijät eivät harjoittele vielä lavalla, mutta proggis on todella lähdössä käyntiin ja hyvää vauhtia lähteekin.
Näytelmän genre on vaikeasti kuvailtavissa. Koska Mira ei selvästikään ymmärtänyt sanaa "genre", selitän tässä, mitä se tarkoittaa. -Yritin avata uutta ikkunaa ja vahingossa suljin tämän ja teksti deletoitui.Toistelin rumia sanoja (kieltämättä liikaa) seuraavien minuuttien. Genre (ransk. laatu, laji, suku) tarkoittaa tyylilajia. Tyylilajia taiteessa, musiikissa, elokuvissa yms. Näin siis tänään, siinä tietoiskumme. Petteri sanoi näytelmän olevan "draamakomediaakiliisajamä"-näytelmä.
Kävimme kysymässä, mitä muut ryhmämme jäsenet tekivät. Mira sai hepulin ja juoksi ympäri pöytää, toivottavasti hän ei vaikuta hengästyneeltä. Muut ryhmästämme tekivät myyntikirjettä.

Haluaisin sanoa jo nyt loppu, mutta me haluammekin antaa teille loppukevennuyksen (toivottavasti luit tänne asti!!):

Mitä makkara sanoi toiselle makkaralle?
-Makkaroidaanko?

Yllä olevan (tosi hauskan) jutun kehittelin minä (ihan itse!).

-Hilla & Comp. Orlando (Mira) kiittävät mielenkiinnostanne!

P.S Opettajat kävivät lukemassa sen >3<

Keksit ovat vaihtuneet viinirypäleiksi.

Tämän blogin kautta puhuvat Mira, Mirva, Laura, Pinja, Hilla, Maritta ja Pipsa.

Tarkoituksemme on syömisen lisäksi seurata, kuinka proggis etenee tänä vuonna. Suurin tavoitteemme olisi saada Helsingin Sanomiin iso juttu, koska tänä vuonna emme ensimmäistä kertaa saa kertoa koulumme teatteripainotuksesta kuudesluokkalaisille jaettavassa yläluokkaoppaassa. Se on erittäin väärin, jos emme voi kertoa tästä hienosta teatteripainotuksesta kenellekään, jotka valitsevat tulevaa yläastettaan.

Tämä olkoot ensimmäinen merkintä tähän blogiin ja se on päättymässä, sillä koulu loppuu.